Tanhaan Kasane! Saavuthiin tanne reilu tunti sitte, aamula lahethiin kaheksan bussila (joka lahti lopulta puoli yheksan jalkheen ja oliki kombi, eli pikkubussi) Francistownista tanne. Matka kesti reilu kuus tuntia. Mukava mies jutteli mean kanssa pitkat tovit, taala on kylla niin mainiota ku juttuseuraa loytyy aina ja ihmiset on hirmu kiinnostunheita meista ja kyselee kaikkea Suomesta ja mean opiskeluista ja on niin ystavallisia :) Se on kovin mukavaa. Matkala nahthiin myos ihan tien vieressa norsu! Vaikka olhaan niita jo monta Maunissa jokiajelureissulla nahty, niin oli se kylla ihmeellista, ja viela ku nyt se naky ihan tien vieressa! Olthiin ihan innoissamme niista ja ihmiset nauro meile kovasti :D

Huomena on Botswanan kansallispaiva, ja sen yhteyessa on neljan paivan loma. Niinpa meila ei juuri ole tekemista Francistownissa, joten paatethiin teha tama Kasanen-reissu nyt. Majotuthaan taala tuollasessa hirmusen sympaattisessa ja natissa Waterlily Lodge -nimisessa hotellissa. Huomena olis tarkotus menna tsekkailehmaan Victorian putouksia Zimbabwen puolele :) Perjantaina menhaan todennakosesti jonnekki safarireissule ja sitte ehka taalaki semmoselle jokiajelulle. Victorian putouksien nakemista ootan kylla kovasti, ne on kuulemma aika mielettoman upeat! Ja hauskaa menna kayhmaan Zimbabwen puolela.

Lauantaina matkathaan sitte takas Francistowhniin, ja Mirjam Mauhniin. Maananataina tyot oikeasti viimein alkaa. Tuntuu kylla ihanalta sitte viimein paasta oikeasti tekehmaan tata virallista harjottelua :) Olen myos hirmu ilonen siita, etta olhaan nyt nama kolme ekaa viikkoa saatu viettaa talla laila maahan tutustumisen merkeissa, se on ollu kylla mainiota. Vaikka kyllahan tama reissailu aika vasyttavaa on toki. Mutta on ollu ihanaa naha jo niin monta kaupunkia tassa heti alussa! Saa oikeamman ja laajemman kasityksen Botswanasta, ku etta jos olis ollu vaan Francistownissa. Tamaki on pinta-alathaan niin tosi iso maa, etta eri puolila on hirmu erilaista. Ja tietty Francistown isona kaupunkina on tosi erilainen ku vaikka pieni maalaiskaupunki Maun tai tama Kasane.

Taytyy tunnustaa, etta kylla se koti-ikavaki on jo vahan hiipiny miehleen. Niin paljon ku taala olosta nautinki ja niin ihanaa ku taala onki olla, totta kai rakhaita ihmisia tulee ikava. Mutta ehka se tasta sittekku paasee oikeasti asettuhmaan Francistowhniin ja tulee se "valivaihe" :)

Olis niin paljon kerrottavaa! Harmillista, etten ole paassy pitkhaan aikhaan konheele niin, etta olisin ehtiny kirjottahmaan. Tuntuu, etta on jaany kamalasti kaikkea pois taalta.

Kerron lyhyesti vahan Gaboronen reissusta. Lahethiin Gaborohneen eli paakaupunkhiin kahen lahetin kanssa sunnuntaiaamuna Francistownista ja takas lahethiin tiistaina iltapaivala. Gaboronessa tutustuthiin maanantaina kaupunkhiin ja sitte Lahetysseuran tyohon siela, mm. musiikkityohon seurakunnassa. Tiistaina kaythiin HIV/AIDS-tukikeskuksessa. Se oli mahtava paikka. Se on siis paikka, josta virusta kantavat ihmiset saa ruokaa ja keskusteluapua, voi teha erilaisia aktiviteettaja ja tavata muita ihmisia. Laulethiin niile siela Pohjalainen uskontunnustus ja Rauhanruhtinas ja sitte ne laulo meile :) Se oli hirmu ihanaa.

Maanantaina Gaboronessa nahthiin muuten ihan hillittoman iso hamahakki. Se oli aika inhottavaa :D Mutta niinku Karo sano, naitten Afrikan hamahakkien jalkheen ei taia Suomen hamahakit enhaa ihan hirveasti pelottaa!

Kovasti terhveisia ja halauksia taalta sinne rakhaaseen Suohmeen. Oletta ajatuksissa ja rukouksissa! :*

Enkö vaan osaa kunnola käyttää tätä bloggeria, vai mikä on, ku en pysty ite nyt kommentoihmaan muitten kirjotuksia enkä omianikhaan kirjotuksia, enkä meinaa milhään löytää kaikkia ite kirjottamiani päivityksiä! Jos joku tietää, missä on vika, niin kerro pliis! :) Lisäks kaikki muitten lähettämät kommentit minun bloghiin ei tule perille, vähän harmillista se.

No niin, mutta nyt pikasta päivitystä vähän taas. Tällä hetkelä olhaan siis Maunissa, joka onki melkein ku rakas ensimmäinen muu-ku-kotikoti-kotini, eli rakas Maauuni! Tosin vain nimelthään :D Bussimatka tänne kestiki lopulta kuus ja puoli tuntia, mutta meni minusta ainaki aika kivuttomasti. Vessaan pääsi tälläki välillä, eikä ees tarvinnu pelätä sitä, että bussi olis jättäny! :D Vähän ennen Maunia tosin oli joku ihme tulli, jonka tarkotuksena oli estää Maunin aluheelle sellasten esihneitten pääsy, joilla voi vahingoittaa aluheella olevia eläimiä. Tai ainaki niin Erikan ja minun takana istuva meän turistiophaana matkan aikana toiminu mukava mies kerto :D En sitte nyt ihan tiä, että tajuthiinko tuota ihan oikein, tämä täkäläinen englannin aksentti tuottaa vähän ymmärtämisvaikeuksia välillä. Olthiin vähän häääh tuosta selityksestä, ehkä häätyy vielä tarkistaa tältä Maunissa olevalta lähetiltä Venlalta.

Maunin ohjelhmaan kuuluu semmosta, että huomena menhään päiväks täälä olehvaan Thuson luterilaisheen kuntoutuskeskuksheen, tutustuthaan sen työhön ja eri osastoihin. Se on siis kehitysvammasten kuntoutuskeskus. Huominen tosiaan menee sielä, ja sitte illala ehkä yks tämän Venlan paikallinen ystävä tulee tekehmään meän kanssa ruokaa ja sitte ihan vain olhaan kai täälä kotosalla. Keskiviikkona suunnitelmissa olis lähteä jonnekki kanoottiretkelle, toivottavasti päästhään sinne! Olen ihan innoissani siitä, kunpa se onnistuis :)

Unohin muuten kertoa, että eilen sunnuntaina sen jumalanpalveluksen jälkheen ku vähän kauempana kirkosta Gerald Estatella asuvat ihmiset ootteli siinä kirkon pihalla kyytiä kotia, yks vanhempi mma pyysi minua istuhmaan niitten kanssa puun siimeksheen. Menin siihen sitte istuskelehmaan, jutelthiin vähän jotain ja yks lapsi, jonka olin jo aiemmin nähny, pyys minua ottahmaan kuvia siitä :D <3 "Snap, Maria!" No, miehän sitte otin. Lasten kuvaaminen on ihanaa, ku ne on ihan riemuishaan kamerasta, mutta välillä vähän hurjaaki, ku ne on niin vauhkoja, melkein tönii vaan toisihaan ja sitte vähän pelkään välillä kameraniki puolesta sitte ku näytän niitä kuvia niille ja ne meinaa repiä sen käsistä :D Voi pieniä. Mutta niin, tosiaan sitte ku se auto tuli ja porukka meni sinne, autoin sitä vanhempaa naista nousehmaan ylös ja nostin sille sen virsikirjan ja jonku toisen kirjan maasta. Se sitte hymyili mulle ja sano, että "you are my daughter now!" Voi miten hämmennyin ja ilostuin siitä, oli kyllä ihanaa kuulla sen sanovan noin! :)

Mutta nyt nukkuhmaan, huomena pitää herätä jo kuuen maissa. Huomena illala saan toivottavasti laitettua kuvia tänne :) Heihei ja hyvää yötä Jeesus myötä!

Kirjotin eilen tanne pitkan patkan, enka nyt tia, etta nakyyko se kaikille. Ite naen sen valilla ja valilla en :D Omituista.

Nyt on vahan kiire (tai ei kiire, mutta en viitti olla tassa toimiston konheela enhaa kauan ku Erika jo oottelee minua :p), niin kirjotan vain nopeasti vahan tasta paivasta. Aamula kaheksalta, tai lopulta aika paljon kaheksan jalkheen alko taala kirkolla englanninkielinen jumalanpalvelus. Se oli mahtavaa, tykkasin paljon. Meat esitelthiin ja se oli mukavaa :) Sitten sen jalkheen ehka noin vartin tauon jalkheen alko setswanankielinen jumalanpalvelus, jonne jain myos. Ja se se vasta MAHTAVAA oli!! Siela oli tosi paljon enemman porukkaa ku tuossa ekassa jumiksessa, ja ei vitsi, se oli nyt tosiaan sita paljon puhuttua afrikkalaista seurakuntameininkia! Siela tanssithiin, laulethiin ja ylistethiin niin upeasti, voi apua miten hienoa ja ihanaa se olikhaan! :) <3 En tietenkhaan ymmartany siela juuri mithaan, mutta Raamatun-tekstien kohat sanothiin myos englanniks, niin pystyin ettihmaan ne Raamatustani ja saarnan aikhaan luin itekseni Raamattua ja muu aika sitte oliki lahinna ylistysta ja sellasta, niin se lahes kolme tuntia (eika siina ajassa ehtoollista :D) meni ihan vauhilla. Voi etta miten nautinki siita. On mahtavaa naha tama ilo mika taala on jumiksessa koko ajan, voi aaaaa miten upeaa! Voisin vain hehkuttaa sita ties kuinka kauan :)

Huomena lahethaan Erikan kanssa bussilla Mauhniin, sinnekki on jotain vajaan kuuen tunnin bussimatka. Meanluokkalainen Mirjam on Maunissa harjottelussa, niin menhaan tutustuhmaan siihen paikhaan. Torstaina tulhaan takas tanne Francistowhniin Mirjamin ja joittenki lahettien kanssa, olhaan taala muutama paiva ja sitte lahethaan viela Gaboronessa kayhmaan. Sielta tulhaan takas lokakuun alussa joskus, ja sitte sen jalkheen alotethaan kunnola tyot :) Nyt menhaan, mean pitaa menna kaupunkhiin nostahmaan jostain rahaa, kateistilanne on heikohko talla hetkella :D Heihei ja halauksia!

Viimein paasen taala Francistownissa kirjottahmaan! :) Saavuthiin tanne maaranpaahamme (vitsi tama ilman pistheita kirjottaminen tuntuu aina vaan niin holmolta, mutta en jaksa nyt ettia sita etta mista ne saikhaan :D) keskiviikkona noin viien maissa. Vajaan kuuen tunnin bussimatka Gaboronesta Francistowhniin meni aika kivasti ja yllattavan kivuttomasti - vessassaki paasin lopulta kerran kayhmaan :P Minusta oli mahtavaa menna bussila niin pitka matka nain heti alkhuun, ku siina naki niin paljon tata maata. Marja Alastalo, harkkaohjaajamme tuli meita vasthaan Francistownin bussiasemalle, kaytti meita kotohnaan ja sitte vei kaupan kautta mean omhaan Botswanan-kothiin. Mean asumus on muutaman kilometrin paassa Francistownin keskustasta semmosella aidatulla aluheella, jossa asuu paljon muitaki ihmisia. Mean kothiin kuuluu makuuhuone, olohuone+keittio, kylppari ja pieni vaatehuone. Mie nukun olohuohneessa ja Erika makuuhuohneessa. Asuthaan siis hyvinki mukavasti. Torakoitakhaan ei ole viela nakyny ku yhtheensa alle kymmenen, eika ne ole ollu kovin isoja onneks :D

Olhaan saatu naitten muutamien Francistown-paivien aikana tutustua aivan uskomattoman ihahniin ihmishiin. Tuo mean ohjaaja-Marja on aivan ihana nainen, tykkaan siita tosi paljon :) Ja sitte nama kaikki seurakuntalaiset ja tyontekijat taala, voi etta senthaan! Torstaiaamuna menthiin heti ensimmaisena taman seurakunnan pastorin Mayflyn ja hanen vaimonsa kotia, jossa oli pihalla semmonen pieni rakennus, jossa Mayfly piti setswanankielisen Raamattu-tunnin. Meat otethiin niin ilosesti vasthaan ja se Raamattu-opetus oli kylla mahtavaa (Mayfly siis tiivisti sen meile englanniks)! Eilen illala oli rukoushetki kirkolla, jossa ensin laulethiin ja ylistethiin, sitte piethiin raamis ja sitte rukoilthiin ja viela laulethiin. Aaa, tuntuu vaan niin hyvalta :) Taala saa kokea kylla aivan ihmeellisen ihanaa kristittyjen valista yhteytta. Ootan innola huomista, ku aamula ensiks on setswanankielinen ja sitte englanninkielinen jumalanpalvelus!

Tassa kirkolla toimii siis tammonen Tsholofelong-keskus, jossa on viikolla paivittain 75 lasta paivakoissa. Monet on tosi surkeista lahtokohista. Taala kirkolla on workshop-paivia lapsille ja nuorille, nama jarjestaa leireja, kasteopetusta, rippikoulua, on kuoroa, noita raamiksia mista kerroin ja voi ku laheskhaan kaikesta en varhmaan viela ees tia :) Tanhaan taala on menossa tuommonen Empowering the youth -workshop-paiva, ja olhaan Erikan kans kayty vahan kuuntelemassa noita tunteja. Lisaks kaythiin kuuntelemassa puolisen tuntia rippikoulutuntia. Nama vain sekottaa puheessa koko ajan aika ilosesti englantia ja setswanaa, etta karryilla pysyminen on valilla vahan hankalaa :D

Eilen olthiin aamupaivasta semmonen reilu pari tuntia tuola paivakoin puolella. Tosiaan niita lapsia on siela yhtheensa 75 ja ne on jaettu kolhmeen eri luokhaan. Niita opetethaan siela paljon, nama on siis semmosia kouhluunvalmistavia luokkia. Eilen saathiin kuulla niitten joulukuvaelmaharjotukset :) Oli ihan kasittamatonta kuulla miten paljon aanta niista lahti ku ne laulo!! :D Ja muutenki kylla, nuo on kylla niin elavaisia ja vilkhaita ja ihania lapsia! Ja olihan se jannaa huomata, miten ihmeissaan ne oli meista valkosista. Ensiks yks poika tuli hirmu natisti silittelehmaa minun hiuksia, mutta hetken paasta niita lapsia oli varhmaan kuus lahestulkhoon repimassa minun hiuksia :D Pitihan sita sitte niita vahan rauhotella. On ihmeellista, miten avoimia, rohkeita ja reiphaita nama lapset on, tulee hirmu nopeasti tekehmaan tuttavuutta eika hirveasti ujostele, paitsi tietty jotku :) Mutta nain paapiirteishaan.

Nyt voitas tasta lahtea kohta, olhaan taala kirkola nyt. Menhaan ehka vahan pyorihmaan viela kaupungille. Kiva, etta paasin nyt senthaan vahan paivittahmaan kuulumisia. Kuvia en kylla saa vielakhaan... Harmillista! Pitaa koittaa joku toinen kerta.

Kiitos rukouksista ja tuesta rakhaat siela kaukana!

Current city: Gaborone, Botswana ! Täälä sitä nyt ihan tosiaan olhaan, hurjaa! Eihän tämä ihan vielä tajuntaan ole menny, ja tämä lähetti, jonka luona nyt olhaan, sanoki, että sielu tulee noin viikon perässä seuraavalla lennolla tänne :p Mutta kylläpä tuntuu ihanalta, aivan ihanalta. Vaikka olo on kyllä hyvinki hämmentyny, koko ajan pitää toistella itelle, että sie nyt oikeasti olet Afrikassa, sie olet nyt Botswanassa! Vauuu.

Ikäväki sattumus matkalle tänne mahtu: Erikan kännykkä on kaonnu :( Heti Suomessa tuli ongelmia käsimatkatavaroitten kanssa, ku Erikalla oli sielä liian isoja rasvapurkkeja ja semmosia, ja sitte alethiin siinä hirmusessa kiihreessä tunkehmaan Erikan repusta tavaraa minun rephuun ja sitte Erika vei nopeasti sen repun vielä ruuhmaan menehviin tavaroihin. Ihan pieni hetki sen jälkheen Erika tajus, että sen kännykkä jäi sen repun sivutaskhuun, siis semmosheen joka ei mene kiinni! :/ Erika juoksi nopeasti sanohmaan siitä, mutta se virkailija oli ystävällisesti vain todennu, että oma vika jos se jäi sinne, ei voi mithään. Hirmu kiva... Oikeasti mitä palvelua! En voi uskoa, että se olis muka ollu niin vaikeaa tuossa vaiheessa saaha pois sieltä. Huhhuh. No, sitte rukoilthiin, toivothiin ja jännitethiin koko pitkä matka, että löytyyköhän se puhelin sieltä sitte ku päästhään Gaboronessa viimein käsiks niihin tavaroihin, mutta eihän sitä enhää löytyny. Nyt Erika on yrittäny täälä kovasti selvittää sitä. Voi toivottavasti se vielä löytyis jostaki!

Muuten matka tänne meni hyvin. Amsterdamissa hengailthiin jotain viis tuntia, mutta se aika meni yllättävän nopeasti. Lento Amsterdamista Nairobhiin kesti jotain melkein yheksän tuntia. Mie sain nukuttua konheessa jonku verran, mutta en nyt toki mitenkhään erityisen hyvin. Nairobhiin pääseminen oli ihmeellistä - otethiin heti ensihenkäykset Afrikan ilmaa ja aaaa se oli mahtavaa! :D Nairobin lentokenttä oli hirveän sympaattinen ja ihana, voi miten tykkäsinkhään siitä. Helposti löyethiin seuraavan lentomme portti. Kone lähti ehkä 40 minuuttia myöhässä. Meilä oli myös yllättävä välilasku Hararessa Zimbabwessa, ei tiietty sitä etukätheen :D Se oli mainiota kyllä. Porukkaa jäi paljon pois ja uutta tuli sisäle. Musiikki alko soia ku olthiin sielä ja henkilökunta suorittu pikasen siivouksen, se oli jotenki hirmu hauska hetki!

Lopulta sitte tänhään aamula olthiin Gaboronessa. Lento oli vajaat kaks tuntia myöhässä. Gaboronen lentokenttä oli yllättävän iso ja semmonen, no länsimaalainen. Täälä Gaboronen lähellä Woodpeckerissä (?) asuu Lähetysseuran lähetti Marjo Ihalainen, joka oli meitä kentällä vastassa. Kentältä menthiin ruokaostoksille Spar-kauphaan ja sitte tulthiin tänne tosiaan. Tämä on aika mahtava paikka :) Joka paikassa on kanoja ja kukkoja, koira ja kissa kuljeskelkee ulkona ja apinoita on kuulemma joka puolella. Ei tosin olla nähty vielä ku pari, mutta vähän se oli siistiä! :D Mie laitoin joskus puoli neljän maissa päiväunille ku väsytti aivan kamalasti, ja lopulta puoli kaheksan aikhaan säpsähin hereille. Syöthiin sitte päivällinen, joka oli kanaa, maissipuuroa ja sitte semmosta jotain kurpitsamuhennosta, joka oli älyttömän hyvää. Semmonen täälä lähelä asuva Tato-niminen opiskelija tuli kans syöhmään meän kanssa, se käy kuulemma aina syömässä täälä Marjon kanssa :) Se oli tosi mukava mies, jutelthiin sen kanssa pitkhään.

Huomena yritethään lähteä yheltätoista lähtevällä bussilla Francistowhniin. Minua jännittää eniten se, että sielä matkalla ei välttämättä pääse kertaakhaan vessaan! :D Tai että sillä kuuen tunnin matkala on kuulemma yks vessatauko, mutta joskus jotku oli jätetty sinne vessaan... :P Saas nähä!

Mie laitan vähän kuvia nyt tänne, tai yritän ainaki :) ... Ei onnistunu, netti toimii muuten hyvin, mutta kuvien laittaminen on ihan tajuttoman hiasta. Yritän kohta laittaa niitä Facebookhiin, jos se onnistuis paremmin!

TÄNHÄÄN!! Reilu puoli tuntia sitte heräilin muutaman tunnin yöunien jälkheen. En pahasti heräilly yön aikana ihme kyllä, mutta unen päästä kiinni saaminen kesti aika kauan. Eilinen ilta oli kyllä aikamoinen - itkeskelin vähän väliä ja sitte lopulta joskus puolenyön aikhaan purskahin lopulta ihan hysteerisheen itkhuun ja itkin vaan. Tiia laitto viestiä, jossa kerto myös sielä Norjassa kyynelehtivänsä. Soitin Tiialle ja olipa ihanaa itkeä yhessä, ku ei vitsi, mie olen nyt oikeasti ihan todella lähössä Afrikhaan :') :') :') Se on vain niin uskomatonta. Tuntuu uskomattomalta, ku niin pitkäaikanen unelma käy totheen. Itkeskelyn lisäks vietethiin Villen ja Juhon kanssa mukava pieni rooiboshetki, totta kai ja katelthiin mm. tuota yhessä kirjotuksessani jakamaani Perpetuum Jazzilen esittämää Africaa. Se on niin upea, kattokaa se kaikki!

Sain viime illan ja yön aikana niin monilta rakhailta puheluja, tekstareita, Facebook-viestejä, joissa toivothiin mulle hyvää matkaa ja Jumalan siunausta ja huolenpitoa. Tuntuu aika uskomattoman turvalliselta lähteä matkhaan, ku tietää niin monen rukoilevan minun puolesta, ja ku saa ihan todella luottaa siihen Jumalan ihmeellisheen huolenpithoon :)

Seuraavan kerran todennäkösesti sitte kirjotanki tänne Botswanasta :) Heihei ja halaus!

Vuorokausi on kerenny jo vaihtua sunnuntaiks, syyskuun kahenneksitoista päiväksi, ja sehän tarkottaa sitä, että mie lähen Botswanhaan huomenna. Oho :o

Tämä viimenen viikko ennen lähtöä on ollu ihanaa valmistautumisaikaa. Olen saanu aika rauhallisesti tehtyä viimesiä matkavalmisteluja (tosin täytynee tässä yhteyessä todeta, että koulujutut on jääny ihan kokohnaan valmistelujen varhjoon ja tämän syksyn tehtäviä onki jo vähän rästissä...) ja jotenki kaikin puolin vain hirmu rauhallisin mielin voinu valmistautua :) Se tuntuu ihanalta.

Keskiviikkona meilä oli koulussa pitkäkestoset ryhmät, ja meän ryhmän opettaja on koulumme ihana kuraattori Rimako. Meitä ei pitkäkestosessa ollu Rimakon lisäksi paikalla ku mie ja Swazimaahan myös juuriki huomena suuntaava Martiina ja voi että se hetki oli kyllä ihana hetki! :) Jutelthiin siitä, mitä olhaan kesän aikana opittu ja mitä toivothaan tältä harjottelulta, ja siinä hetkessä jotenki ymmärsin taas, että miten paljon olenkhaan nyt viime kesän aikana saanu oppia, ja miten paljon olen myös kasvanu kesän aikana. Tärkeimmäks kesän aikana "oppimakseni" asiaks sanoisin rukoilun - siis erityisesti porukassa rukoilun. Tuntuu, että kesän aikana kasvoin rukouksessa jotenki aika hurjasti, ja se tuntuu ihan mielettömän hienolta, ja vielä varsinki nyt tässä tilantheessa :) Vau.

Niinku sanoin, puhuthiin myös siitä, että mitä ootethaan tältä syksyltä. Sanoin oottavani, että saisin tämän kolmen kuukauen aikana vaikka aivan pienen hippusen verran tajuta jotain siitä, mitä Jumala on minun elämälle varannu. Rukoilen ja toivon sitä aika hirmu kovasti. Jännitänki sitä! Jumalan suunnitelmat on vaan niin ihmeellisiä :) Mutta niin, kunpa tosiaan saisin jotain suuntaa, jotain aavistusta. Se olis kyllä varhmaan hienointa, mitä tuon kolmen kuukauen aikana vois tapahtua.

Perjantaina aamupäivälä näin rakasta ystävääni Ninaa, ja vietethiin Ninan kanssa upea hetki jutellen. Sain niistä jutteluista kyllä niin paljon, niinku aina Ninan kanssa käy'yistä keskusteluista. Puhuthiin isoista asioista, ja tuntu hirveän hyvältä puhua niistä Ninan kanssa ennen lähtöä :) Perjantaina illala vielä sain viettää illan läksiäisjuhlissa, ja olipa kivaa nähä sielä monia mainioita ihmisiä!

Lisäks tähän viikhoon on mahtunu muun muassa kovin ja hyvin rakastettava lettukestityttöjenilta, kameran osto (!), jäähyväispuheluita ja paljon ihanaa aikaa Villen kanssa.

Kiitos tästä viikosta, nyt tuntuu hyvältä lähteä!

VIIKKO :) Hurjinta ehkä ikinä!

Fiilistelen kattellen ja kuunnellen YouTubesta tätä videota:

http://www.youtube.com/watch?v=yjbpwlqp5Qw

Voi että <3

Vietin viime viikolla to-su Muoniossa lapsuuenkoissani, ja voi että miten ihanaa se olikhaan. Tuntu niin hirveän hyvältä päästä vielä ennen lähtöä käyhmään kotona. Näin monien muitten rakhaitten lisäks kahta parhaista ystävistäni: saihraanhoitajaks opiskelevaa Hildaa, joka on lähössä kaks päivää minun lähön jälkheen Bangkokhiin Thaimaahan harjottelhuun, ja teollista muotoilua yliopistossa opiskelevaa Satua, joka lähtee tämän kuun lopussa vuoeks Sakshaan vaihthoon. Neljäs tyttöporukastamme, Tiia, asuu nyt jo kolmatta vuotta Norjassa. Aika jännää ajatella, että ihan muutaman viikon päästä meän neljän tytön ystäväporukasta kaikki on maailmalla, ja vieläpä niin eri puolilla maailmaa! :) Ihan mahtavaa kyllä. Voi miten ihanaa tulee olehmaan sitte jouluna, ku nähhään kaikki Muoniossa (Satuki siis ainaki todennäkösesti tulee joulun tiehnoilla käyhmään kotona), ja voihaan jakaa kokemuksemme :)

Eihän sitä tajua, että enhää viikko aikaa lähthöön. On vielä niin paljon kaikkea tekemistäki!

Lopuksi vielä vähän netistä löyettyjä tunnelmointikuvia :)