sunnuntai 12. syyskuuta 2010

coming for to carry me home

TÄNHÄÄN!! Reilu puoli tuntia sitte heräilin muutaman tunnin yöunien jälkheen. En pahasti heräilly yön aikana ihme kyllä, mutta unen päästä kiinni saaminen kesti aika kauan. Eilinen ilta oli kyllä aikamoinen - itkeskelin vähän väliä ja sitte lopulta joskus puolenyön aikhaan purskahin lopulta ihan hysteerisheen itkhuun ja itkin vaan. Tiia laitto viestiä, jossa kerto myös sielä Norjassa kyynelehtivänsä. Soitin Tiialle ja olipa ihanaa itkeä yhessä, ku ei vitsi, mie olen nyt oikeasti ihan todella lähössä Afrikhaan :') :') :') Se on vain niin uskomatonta. Tuntuu uskomattomalta, ku niin pitkäaikanen unelma käy totheen. Itkeskelyn lisäks vietethiin Villen ja Juhon kanssa mukava pieni rooiboshetki, totta kai ja katelthiin mm. tuota yhessä kirjotuksessani jakamaani Perpetuum Jazzilen esittämää Africaa. Se on niin upea, kattokaa se kaikki!

Sain viime illan ja yön aikana niin monilta rakhailta puheluja, tekstareita, Facebook-viestejä, joissa toivothiin mulle hyvää matkaa ja Jumalan siunausta ja huolenpitoa. Tuntuu aika uskomattoman turvalliselta lähteä matkhaan, ku tietää niin monen rukoilevan minun puolesta, ja ku saa ihan todella luottaa siihen Jumalan ihmeellisheen huolenpithoon :)

Seuraavan kerran todennäkösesti sitte kirjotanki tänne Botswanasta :) Heihei ja halaus!

0 kommenttia (+add yours?)

Lähetä kommentti