Unelmia Afrikasta - Maria Botswanassa

Enkö vaan osaa kunnola käyttää tätä bloggeria, vai mikä on, ku en pysty ite nyt kommentoihmaan muitten kirjotuksia enkä omianikhaan kirjotuksia, enkä meinaa milhään löytää kaikkia ite kirjottamiani päivityksiä! Jos joku tietää, missä on vika, niin kerro pliis! :) Lisäks kaikki muitten lähettämät kommentit minun bloghiin ei tule perille, vähän harmillista se.

No niin, mutta nyt pikasta päivitystä vähän taas. Tällä hetkelä olhaan siis Maunissa, joka onki melkein ku rakas ensimmäinen muu-ku-kotikoti-kotini, eli rakas Maauuni! Tosin vain nimelthään :D Bussimatka tänne kestiki lopulta kuus ja puoli tuntia, mutta meni minusta ainaki aika kivuttomasti. Vessaan pääsi tälläki välillä, eikä ees tarvinnu pelätä sitä, että bussi olis jättäny! :D Vähän ennen Maunia tosin oli joku ihme tulli, jonka tarkotuksena oli estää Maunin aluheelle sellasten esihneitten pääsy, joilla voi vahingoittaa aluheella olevia eläimiä. Tai ainaki niin Erikan ja minun takana istuva meän turistiophaana matkan aikana toiminu mukava mies kerto :D En sitte nyt ihan tiä, että tajuthiinko tuota ihan oikein, tämä täkäläinen englannin aksentti tuottaa vähän ymmärtämisvaikeuksia välillä. Olthiin vähän häääh tuosta selityksestä, ehkä häätyy vielä tarkistaa tältä Maunissa olevalta lähetiltä Venlalta.

Maunin ohjelhmaan kuuluu semmosta, että huomena menhään päiväks täälä olehvaan Thuson luterilaisheen kuntoutuskeskuksheen, tutustuthaan sen työhön ja eri osastoihin. Se on siis kehitysvammasten kuntoutuskeskus. Huominen tosiaan menee sielä, ja sitte illala ehkä yks tämän Venlan paikallinen ystävä tulee tekehmään meän kanssa ruokaa ja sitte ihan vain olhaan kai täälä kotosalla. Keskiviikkona suunnitelmissa olis lähteä jonnekki kanoottiretkelle, toivottavasti päästhään sinne! Olen ihan innoissani siitä, kunpa se onnistuis :)

Unohin muuten kertoa, että eilen sunnuntaina sen jumalanpalveluksen jälkheen ku vähän kauempana kirkosta Gerald Estatella asuvat ihmiset ootteli siinä kirkon pihalla kyytiä kotia, yks vanhempi mma pyysi minua istuhmaan niitten kanssa puun siimeksheen. Menin siihen sitte istuskelehmaan, jutelthiin vähän jotain ja yks lapsi, jonka olin jo aiemmin nähny, pyys minua ottahmaan kuvia siitä :D <3 "Snap, Maria!" No, miehän sitte otin. Lasten kuvaaminen on ihanaa, ku ne on ihan riemuishaan kamerasta, mutta välillä vähän hurjaaki, ku ne on niin vauhkoja, melkein tönii vaan toisihaan ja sitte vähän pelkään välillä kameraniki puolesta sitte ku näytän niitä kuvia niille ja ne meinaa repiä sen käsistä :D Voi pieniä. Mutta niin, tosiaan sitte ku se auto tuli ja porukka meni sinne, autoin sitä vanhempaa naista nousehmaan ylös ja nostin sille sen virsikirjan ja jonku toisen kirjan maasta. Se sitte hymyili mulle ja sano, että "you are my daughter now!" Voi miten hämmennyin ja ilostuin siitä, oli kyllä ihanaa kuulla sen sanovan noin! :)

Mutta nyt nukkuhmaan, huomena pitää herätä jo kuuen maissa. Huomena illala saan toivottavasti laitettua kuvia tänne :) Heihei ja hyvää yötä Jeesus myötä!