Unelmia Afrikasta - Maria Botswanassa

Tanhaan Kasane! Saavuthiin tanne reilu tunti sitte, aamula lahethiin kaheksan bussila (joka lahti lopulta puoli yheksan jalkheen ja oliki kombi, eli pikkubussi) Francistownista tanne. Matka kesti reilu kuus tuntia. Mukava mies jutteli mean kanssa pitkat tovit, taala on kylla niin mainiota ku juttuseuraa loytyy aina ja ihmiset on hirmu kiinnostunheita meista ja kyselee kaikkea Suomesta ja mean opiskeluista ja on niin ystavallisia :) Se on kovin mukavaa. Matkala nahthiin myos ihan tien vieressa norsu! Vaikka olhaan niita jo monta Maunissa jokiajelureissulla nahty, niin oli se kylla ihmeellista, ja viela ku nyt se naky ihan tien vieressa! Olthiin ihan innoissamme niista ja ihmiset nauro meile kovasti :D

Huomena on Botswanan kansallispaiva, ja sen yhteyessa on neljan paivan loma. Niinpa meila ei juuri ole tekemista Francistownissa, joten paatethiin teha tama Kasanen-reissu nyt. Majotuthaan taala tuollasessa hirmusen sympaattisessa ja natissa Waterlily Lodge -nimisessa hotellissa. Huomena olis tarkotus menna tsekkailehmaan Victorian putouksia Zimbabwen puolele :) Perjantaina menhaan todennakosesti jonnekki safarireissule ja sitte ehka taalaki semmoselle jokiajelulle. Victorian putouksien nakemista ootan kylla kovasti, ne on kuulemma aika mielettoman upeat! Ja hauskaa menna kayhmaan Zimbabwen puolela.

Lauantaina matkathaan sitte takas Francistowhniin, ja Mirjam Mauhniin. Maananataina tyot oikeasti viimein alkaa. Tuntuu kylla ihanalta sitte viimein paasta oikeasti tekehmaan tata virallista harjottelua :) Olen myos hirmu ilonen siita, etta olhaan nyt nama kolme ekaa viikkoa saatu viettaa talla laila maahan tutustumisen merkeissa, se on ollu kylla mainiota. Vaikka kyllahan tama reissailu aika vasyttavaa on toki. Mutta on ollu ihanaa naha jo niin monta kaupunkia tassa heti alussa! Saa oikeamman ja laajemman kasityksen Botswanasta, ku etta jos olis ollu vaan Francistownissa. Tamaki on pinta-alathaan niin tosi iso maa, etta eri puolila on hirmu erilaista. Ja tietty Francistown isona kaupunkina on tosi erilainen ku vaikka pieni maalaiskaupunki Maun tai tama Kasane.

Taytyy tunnustaa, etta kylla se koti-ikavaki on jo vahan hiipiny miehleen. Niin paljon ku taala olosta nautinki ja niin ihanaa ku taala onki olla, totta kai rakhaita ihmisia tulee ikava. Mutta ehka se tasta sittekku paasee oikeasti asettuhmaan Francistowhniin ja tulee se "valivaihe" :)

Olis niin paljon kerrottavaa! Harmillista, etten ole paassy pitkhaan aikhaan konheele niin, etta olisin ehtiny kirjottahmaan. Tuntuu, etta on jaany kamalasti kaikkea pois taalta.

Kerron lyhyesti vahan Gaboronen reissusta. Lahethiin Gaborohneen eli paakaupunkhiin kahen lahetin kanssa sunnuntaiaamuna Francistownista ja takas lahethiin tiistaina iltapaivala. Gaboronessa tutustuthiin maanantaina kaupunkhiin ja sitte Lahetysseuran tyohon siela, mm. musiikkityohon seurakunnassa. Tiistaina kaythiin HIV/AIDS-tukikeskuksessa. Se oli mahtava paikka. Se on siis paikka, josta virusta kantavat ihmiset saa ruokaa ja keskusteluapua, voi teha erilaisia aktiviteettaja ja tavata muita ihmisia. Laulethiin niile siela Pohjalainen uskontunnustus ja Rauhanruhtinas ja sitte ne laulo meile :) Se oli hirmu ihanaa.

Maanantaina Gaboronessa nahthiin muuten ihan hillittoman iso hamahakki. Se oli aika inhottavaa :D Mutta niinku Karo sano, naitten Afrikan hamahakkien jalkheen ei taia Suomen hamahakit enhaa ihan hirveasti pelottaa!

Kovasti terhveisia ja halauksia taalta sinne rakhaaseen Suohmeen. Oletta ajatuksissa ja rukouksissa! :*