Unelmia Afrikasta - Maria Botswanassa

Vuorokausi on kerenny jo vaihtua sunnuntaiks, syyskuun kahenneksitoista päiväksi, ja sehän tarkottaa sitä, että mie lähen Botswanhaan huomenna. Oho :o

Tämä viimenen viikko ennen lähtöä on ollu ihanaa valmistautumisaikaa. Olen saanu aika rauhallisesti tehtyä viimesiä matkavalmisteluja (tosin täytynee tässä yhteyessä todeta, että koulujutut on jääny ihan kokohnaan valmistelujen varhjoon ja tämän syksyn tehtäviä onki jo vähän rästissä...) ja jotenki kaikin puolin vain hirmu rauhallisin mielin voinu valmistautua :) Se tuntuu ihanalta.

Keskiviikkona meilä oli koulussa pitkäkestoset ryhmät, ja meän ryhmän opettaja on koulumme ihana kuraattori Rimako. Meitä ei pitkäkestosessa ollu Rimakon lisäksi paikalla ku mie ja Swazimaahan myös juuriki huomena suuntaava Martiina ja voi että se hetki oli kyllä ihana hetki! :) Jutelthiin siitä, mitä olhaan kesän aikana opittu ja mitä toivothaan tältä harjottelulta, ja siinä hetkessä jotenki ymmärsin taas, että miten paljon olenkhaan nyt viime kesän aikana saanu oppia, ja miten paljon olen myös kasvanu kesän aikana. Tärkeimmäks kesän aikana "oppimakseni" asiaks sanoisin rukoilun - siis erityisesti porukassa rukoilun. Tuntuu, että kesän aikana kasvoin rukouksessa jotenki aika hurjasti, ja se tuntuu ihan mielettömän hienolta, ja vielä varsinki nyt tässä tilantheessa :) Vau.

Niinku sanoin, puhuthiin myös siitä, että mitä ootethaan tältä syksyltä. Sanoin oottavani, että saisin tämän kolmen kuukauen aikana vaikka aivan pienen hippusen verran tajuta jotain siitä, mitä Jumala on minun elämälle varannu. Rukoilen ja toivon sitä aika hirmu kovasti. Jännitänki sitä! Jumalan suunnitelmat on vaan niin ihmeellisiä :) Mutta niin, kunpa tosiaan saisin jotain suuntaa, jotain aavistusta. Se olis kyllä varhmaan hienointa, mitä tuon kolmen kuukauen aikana vois tapahtua.

Perjantaina aamupäivälä näin rakasta ystävääni Ninaa, ja vietethiin Ninan kanssa upea hetki jutellen. Sain niistä jutteluista kyllä niin paljon, niinku aina Ninan kanssa käy'yistä keskusteluista. Puhuthiin isoista asioista, ja tuntu hirveän hyvältä puhua niistä Ninan kanssa ennen lähtöä :) Perjantaina illala vielä sain viettää illan läksiäisjuhlissa, ja olipa kivaa nähä sielä monia mainioita ihmisiä!

Lisäks tähän viikhoon on mahtunu muun muassa kovin ja hyvin rakastettava lettukestityttöjenilta, kameran osto (!), jäähyväispuheluita ja paljon ihanaa aikaa Villen kanssa.

Kiitos tästä viikosta, nyt tuntuu hyvältä lähteä!