Unelmia Afrikasta - Maria Botswanassa

Ohoi, viimesimmasta blogipaivityksestani onki jo ehtiny vierahtaa muutama tovi. Pahoitteluni siita, rakhaat lukijani! :D Vaikka nettimahollisuuksia mulla on taala oikein todella saannollisesti, koskapa taala harjottelupaikkani toimistolla on kone, jota saan hyvinki vaphaasti kayttaa, harvoin on semmosta aikaa, etta oikein ehtis paneutua kirjottahmaan. Nyt tahon kuitenki ees hitusen verran saattaa kuulumisiani ja elamaani ajan tasalle!

Kuten Facebookissa olen kertonukki, vietin viime viikonlopun leirimeiningeissa. Tsholofelong jarjesti mother's retreatin Shashen Raamattukoulun tiloissa. Tuo Raamattukoulu on ehka jonku 25-35 kilometria Francistownista johonki suunthaan :D Leiria eeltava viikko kuljethiin koeissa muistuttelemassa aiteja leirista. Perjantaina, leirin alkamispaivana sitte viela kaythiin monessa koissa yrittamassa saaha aiteja tulehmaan - moni nimittain peru ihan viime hetkella. Se harmitti kovasti. Lopulta aiteja kuitenki tuli 13, ja se on oikein hyva maara, ku tammonen leiri, tai workshop, niinku taala ylheensa sanothaan, jarjestethiin nyt ensimmaista kertaa.

Workshop meni oikein mukavasti. Setswanaahan siela lahinna puhuthiin, etta olthiin Erikan kanssa suurimmaks osaks melko laila pihalla ja keskustelun ulkopuolela, mutta valilla saathiin joku tyontekija tulkkaahmaan, niin, etta olthiin ees jotenki huterasti karryila. Perjantai-ilta meni lahinna majottautumisessa, syomisessa ja tutustumisessa. Illan lopuks ihana 20-vuotias tytto Priscilla piti hartauen, jossa han puhu psalmista 139. Se psalmi - monien muitten psalmien ohella - on kylla aina vaan niin uskomattoman upea! ♥

Nukuthiin Erikan kanssa pienehkossa kahen hengen huohneessa, jonka hetekasangyt oli sen verran huterat ja upottavat, etta paaythiin molemmat nukkuhmaan lattialla patjan kanssa. Ensimmainen yo oli melkosta saaskitaistelua - tuli oikein elavasti miehleen Anun ja minun eras aiti-tytarpurjehusleirin telttayo - enka saanu nukuttua ku ehka nippa nappa tunnin tai jotain sinnepain. Aamula heratys oli kuuelta (riparien kello kasin heratys alkaa tuntua aika kevyelta!), ja aamu alko napsakasti jumpalla. Huhu :D Sen jalkheen kommin kylla viela hetkeks takas patjalle peiton alle ja menin sitte aamupalale puoli kasilta. Lauantaina oli mm. "luento" vanhemmuuesta, jossa kahen draamanaytelman avulla kasitelthiin ja pohithiin hyvaa ja huonoa vanhemmuutta. Keskustelussa kasitelthiin mm. sita, miten lasta voi auttaa ja tukea koulunkaynnissa, kuinka tarkeaa koulussakayminen ja laksyjen tekeminen on yms. Draamassa huonossa vanhemmuuesta puututhiin tosi hienosti kylla vaikeishiinki aiheisiin. Olin yllattyny, etta siina kasitelthiin lapsen seksuaalista riistoa ja perhevakivaltaa. Vahan harmitti, ku en tietenkhaan ymmartany keskustelua, mita vanhemmat ja tyontekijat kavi. Mutta paljon ajatuksia aiteilta naytti tulevan!

Paivan aikana saathiin kuulla myos sairaanhoitajan luento rintasyovasta, joka myos heratti runshaasti keskustelua. Muuten paiva meni leikkien ja pelaillen, syoen, jutellen ja ihan vain oleillen. Illala sitte katothiin Jeesus-elokuva, joka sisaltaa koko Jeesuksen elaman Luukaan evankeliumin mukhaan. Leffa on tehty joskus 70-luvulla, ja Erikaa ja minua valilla vahan huvitti sen yksinkertasuus yms., mutta uskon, etta monet aitit oli tosi vaikuttunheita siita - he eivat varhmaan kovin monia elokuvia ole nahneet. Ristiinnaulitsemiskohta erityisesti sai kylla kaikki hiljenehmaan. Sunnuntaina jumalanpalveluksessa meininki oli mahtavaa kylla. Kasittaakseni suurin osa noista aiteista ei kay missaan kirkossa, joten oli kylla hammastyttavaa, miten hyvin ne osas kaikki jumalanpalveluksen laulut ja miten ilosesti ja voimallisesti ne laulo! Paasin jumiksessa myos rukoilehmaan ihmisten puolesta. Se tuntu hyvalta ja oli ihanaa, vaikka aluks olinki vahan hammentyny siita, etta mihin minua nyt oikein pyyettiinkhaan :D

Ilmeisesti aitit myos nautti leirista, ja jotku kuulemma jo kyseli, etta milloin on seuraava tammonen. Mainiota :) Vahan harmillistahan se on, ku ite ei voi juuri osallistua, ja kielimuurin takia on vaikea saaha kontaktia aiteihin, mutta kylla mie kovasti tykkasin tuosta viikonlopusta. Oli hienoa naha, miten aktiivisesti ja innokhaasti nuo monet tosi vaikeissa oloissa ja elamantilantheissa elavat aitit oli mukana tuola!

Talla viikola olhaan Bonolon ja Jermainen kanssa selvitelty yhen 18-vuotihaan kehitysvammasen tyton tilannetta. Viime viikola noita kotikaynteja tehessamme minun silhmiin sattu selvasti kehitysvammanen lapsi, jota arvelin ehka 13-14-vuotihaaks pojaks. Kuulin myohemmin, etta han on 18-vuotias tytto, ja kuuromykka, eika osaa kovin hyvin kavella. Eilen kaythiin hean tykona uuesthaan ja jutelthiin pitkat tovit taman tyton aitin kanssa. Taman tyton tilanne on tosi vaikea, eika oikein viela tiieta, mista saatas apua. On tosin onneks monia paikkoja, mista voihaan kysella, ja vahan olhaan jo kyseltykki ja myos kehotettu sita aitia kyselehmaan. Pyytaisin nyt teilta kovasti rukouksia taman tyton puolesta! Erityisesti minua jannittaa ja pelottaa se, etta jos ei loyeta mithaan ns. helppoa tapaa auttaa hanta (esim. kuntoutuspaikkaa Francistownista), lopahtaako tama juttu kokohnaan ja jaako han eelheen ilman apua, tukea ja kuntoutusta. Joten nyt todella, todella pyyan, etta rukoiletta, etta Jumala varjelis tata tyttoa ja hanen perhettaan ja nayttais tien, jolla me pystyttas auttahmaan heita.

Semmosia talla kertaa. Meila on suuri ja hyva Jumala, on upeaa saaha huomata se koko ajan selvemmin! (: Jes!

"Taivaasta Herra katsoo meita,
han nakee kaikki ihmislapset.
Korkeudestaan han valvoo maata,
kaikkia, jotka siina asuvat,
joiden sydamen han itse on luonut,
joiden teot han kaikki tuntee."

Ps. 33:13-14