Unelmia Afrikasta - Maria Botswanassa

Heipa hei taas! Aika kuluu kylla hurjaa vauhtia. Viikon paasta olhaan jo harjottelun puolessa valissa. Mitas ihmetta? Tuntuu hassulta kylla, ei viela ihan tuntuis silta, etta ihan kohta jo puolet tasta kolmesta kuukauesta on kulunu :o Toishaalta olen ilonen, etta aika menee nain nopeasti, ku no niin, se koti-ikava.

Tanhaan on ollu hyva paiva, jalheen kerran :) Ja KUUMA. Joku 39 astetta on ollu vissiin tanhaan, huhhuh. Kunpa satheet alkas! Eihan sita tia, vaikkei niita tulis ollenkhaan. Huh. Aamula lahethiin Bonolon kanssa kayhmaan yhen perheen luona. Niitten tykona olhaan kayty monta kertaa aiemminki, eilen viimeks. Eilisella kaynnila yks perheen tytoista kerto, ettei ole voinu menna kouhluun, koska isansa myi hanen koulukengat, koulupukhuun kuuluvat siis. Bonolo tietenki suivaantu siita kovasti, ja puhu siita sille isale, joka on toissa taala kirkola puutarhurina. No, isahan kiisti sen ja vaitti tyttarensa valehtelevan. Hmm. Tanhaan ku menthiin kayhmaan, paikala oli isoaiti ja kolme lasta. Isoaiti pyys meilta rahaa. Ehotin Bonololle, etta voitas kaya ostamassa heille ruokaa. Kaythiin ostamassa omppuja, leipaa, appelsiinimehua ja pieni pussi karkkia lapsille. Kylla ne ainaki ilolla otethiin vasthaan!

Vahan muitaki asioita hoielthiin, ja sitte olthiin hetkisen aikaa taala toimistolla. Masasin, eli paivakoin lapset harjotteli joulukuvaelmaa kirkossa ja menin kattelehmaan sita hetkeks. On vaan eelheen niin uskomatonta kuunnela sita volyymia, jolla nuo muksut "laulaa" :D Lopuks ne tanssi pitkhaan, sita oli hirmu hauskaa katella. Sitte ne tuli pihalle telmihmaan. Mulla on aina vahan huoli ku ne menee ympariampari tuola ja muksii toisihaan ja hyppii sinne sun tanne, eika hoitajat minun nakokulmasta ihan hirvean tarkasti kattele niitten perhaan. Tanhaanki jonku puolen tunnin aikana hain kolme lasta sielta itkemasta, yhella oli polvi ruhjeilla ku han oli juossu liian kovaa ja kaatunu, toisella oli kasvot ja hiukset ihan taynna hiekkaa ja rakaa oli pitkin naamaa ja kolmatta joku toinen lapsi vahan muksi ja lisaks kaessa oli pieni haava. Oivoi. Paasee kylla laastaroihmaan, pesehmaan, pitahmaan sylissa ja lohuttahmaan! Ihania pienia. Mutta tosiaan vahan kummastuttaa ku ne saa vaan menna siela aika hyvin ilman mithaan! Ehka tuommosia pienia naarmuja ja itkuja ei ajatella niin vakaviks jutuiks.

Kaythiin Bonolon kans myos yhen koulun jossain juhlassa, siela kai jaethiin stipendeja tai jotain palkintoja tai jotain. En ihan tajunnu :D Yks tytto, joka on ollu taala kirkola lukutaitoluokala viis vuotta sitte, sai monta palkintoa. Mahtavaa :) Se on kylla hirmusen fiksu tytto! Olen tavannu hanet aikasemmin taala kirkola. Keskiviikkona nuo koululaislapset kirjotti semmoset esittelyt itesthaan englanniks, etta mie oppisin tuntehmaan niita vahan paremmin. Tama tyttonen kirjotti siihen papehriin mm., etta "Lutheran Church helped me in my life, especially in my education. I don't know how to thank." Voi toista :) Yks poika kirjotti, etta han haluais tulla isona poliisiks, jotta han vois pidattaa ne, jotka ei kunnioita lakia, koska han haluaa Botswanan olevan rauhallinen maa. Mutta niin, oli ihanaa seurata sita tapahtumaa. Ku lapsi sai palkinnon, se kavi hakemassa sen sielta eesta ja sitte hanen aiti tai isa (tai joku muu sukulainen) juoksi hanta vasthaan ja oikein kaappas sylhiin ja otti sen palkinnon taltheen. Aina valila alko soia musiikki ja muksut vaan jammaili. Huippuja.

Huh ku tama kuumuus vasyttaa. Lisaks sain taas viime yona taistella saaskikavereitten kanssa. Onneks huomena on lauantai ja voi nukkua vahan pitemphaan!

Olen nakohjaan ottanu tavaks laittaa tahan lophuun jonku Raamatun kohan, tehenpa sen siis nytki (:

Mutta ne, jotka kysyvat tahtoasi,
iloitkoot ja riemuitkoot sinusta.
Ne, jotka panevat toivonsa sinuun,
saakoot aina sanoa: "Suuri on Herra!"
Mina olen koyha ja avuton,
mutta sina, Herra, pidat minusta huolen.
Sina olet apuni ja pelastajani.
Jumalani, ala viivy!

Ps. 40:17-18